Onnellinen perfektionisti.

"Perfektionismiin pyrkivän ihmisen elämä on epätoivoista, koska tavoite ei koskaan toteudu."

Näin väitti KSML 21.5.2011. Ja tämä pikku perfektionisti päätti kirjoittaa löyhän vastineen tähän kirjoitukseen.

Perfektionisteja näkee tv-sarjoissa ja elokuvissa. Niille vähän naureskellaan ja ivaillaan ja heihin myös turhaudutaan. Onko oikeassa elämässä tälläisiä perfektionisteja? On ja ei. Oikeassa elämässä ei ole mahdollista olla yhtä tarkka kuin esimerkiksi Täydellisten Naisten Bree Van de Kamp. Kynä ei voi olla aina täydellisessä kulmassa paperiin nähden, vesi ei voi olla aina täysin oikean lämpöistä eikä valaistus juuri oikealainen. Eikä omasta mielestäni perfektionismi tätä välttämättä tarkoitakaan. Kukaan ei voi hallita kaikkea, mutta niitä asioita mitä voi hallita, ne voivat olla täydellisiä.

Itse en koe itseäni perfektionistiksi vaikka tiedän, että monet ajattelevat näin. Myönnän kyllä olevani tarkkaakin tarkempi tietyssä asioissa sekä asettavani itselleni kovia tavoitteita. Elämäni ei kuitenkaan ole epätoivoista, toisin kuin lehden otsikossa väitetään. En sitten taidakaan olla täydellinen perfektionisti, jos epätoivoisuus kuuluu perfektionistin tuntomerkkeihin.

Monet artikkelissa sanotut asiat ovat kuin kirjoitettu minun elämästäni. "Omien tavoitteden lisäksi perfektionistit kun kohdistavat Anthonyn ja Swinsonin mukaan myös muihin ihmisiin niin korkeita odotuksia, etteivät ne juuri ikinä toteudu." Kyllä! Näin tein ennen. Lopetin sen juurikin siitä syystä, että kaikki asiat eivät aina mene oman mieleni mukaan. Nykyään en odota mitään keneltäkään. En voi vaikuttaa toisten tekemisiin joten miksi vaivaisin päätäni sillä? Muut ihmiset saavat minun puolestani tehdä mitä haluavat ja minä teen omia asioitani. Olen pikkuhiljaa karsinut kaveripiiristäni sellaisia ihmisiä jotka syövät minulta energiaa ja lähinnä kuluttavat aikaani. Nämä ihmiset ovat myös sellaisia jotka eivät varsinaisesti tarvitse minua. Näin minulle on jäänyt vain ystäviä jotka tietävät taipumukseni täydellisyyden tavoitteluun ja ymmärtävät sitä. Toisaalta nämä ihmiset myös välillä vetävät minua takaisin maan pinnalle... Heidän tekemisistään olen kyllä kiinnostunut mutta en myöskään heiltä odota mitään.

Varsinainen perfektionisti olen asioiden suhteen jotka ovat riippuvaisia vain ja ainoastaan minusta. Urheilun ja syömisen suhteen tunnustan olevani natsi. Myös kotini siisteys on kovin tärkeää. En ole vieläkään luopunut lakanoiden silittämisestä vaikka olen sitä useaan otteeseen uhonnut. En anna itselleni periksi ja saavutan aina asettamani tavoitteet. Kaiken lisäksi nautin kaikesta siitä.

Olenko sitten epätoivoinen? Kaikkea muuta. Nautin elämästäni suuresti. Epätoivoisuus tulee varmastikin siitä, että asettaa itselleeni liian isoja tavoitteita. Jokaisen tulisi muistaa, että on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Näin ollen ei ole viisasta asettaa tavoitteita jotka eivät koskaan toteudu. Asetan aina omat tavoitteeni niin, että tiedän että niiden saavuttaminen on teoriassa mahdollista. Esimerkiksi matematiikan suhteen en ole koskaan asettanut muita tavoitteita kuin päästä läpi. Tiedän, että matematiikasta minun ei olisi ollu mahdollista saada kymppejä. Tai ehkä olisi saattanut ollakin mutta koska päätin, että en osaa matematiikkaa, en myöskään osannut. Jokatapauksessa, tavoitteeni ovat aina saavutettavissa, ei välttämättä helposti, mutta saavutettavissa.

Omaa täydellisyyden tavoitteluani leimaa vahvasti myös se, että haluan olla itse kontrollissa kaikesta. Ryhmätyöt ovat siksi hieman haasteellisia minulle mutta selviän niistäkin nykyään mainiosti. Tämä on vaatinut opettelua ja vieläkin minulla on tapana tehdä toisten työt. Tämä koskee kyllä kaikkea muutakin, teen mieluummin itse kuin annan kenenkään muun tehdä. Nautin rutiineista ja järjestyksestä mutta ymmärrän myös sen, että täydelliseenkin elämään kuuluu välillä kaaos ja sekasorto.

Haluaisinko sitten muuttaa itseäni? En missään nimessä. Olen suoraan sanottuna ylpeä itsestäni. Olen aikaansaava, luotettava, tunnollinen ja tehokas. Olen saavuttanut elämässäni asioita joista voin olla ylpeä lähtien koulutuksesta, stipendeistä, autosta, asunnosta, kilpaurheilusta ja muista harrastuksista. Tiedän, että mitä tahansa tapahtuukaan, pärjään aina. Vaikka kaikissa edellämainituissa asioissa on varmasti parantamisen varaa, esim. koulutus yms. mutta näin kun jälkeenpäin ajattelee niin olen nähnyt paljon vaivaa kaiken eteen ja mielestäni voin olla ylpeä saavuttamistani asioista.

Miten sitten voi olla onnellinen perfektionisti ja kontrollifriikki. Tässä pari neuvoa:
-Älä odota keneltäkään muulta yhtään mitään, sillä he eivät välttämättä täytä standardejasi
-Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi joten pidä tavoitteet saavutettavina mutta tee työtä niiden eteen
-Älä yritä hallita asioita jotka eivät ole sinun käsissäsi sillä se ei onnistu
-"Täydellisyys" on kiinni omasta päästä. Pysähdy välillä ja ole ylpeä saavutuksistasi. Vaikka joka asiassa on aina korjaamisen varaa, yritä silti ajatella, että olet saavuttanut tavoitteen ja se riittää
-Täydellisyyttä on myös se, että välillä päättää, että nyt mennään virran mukana. Näin voi tehdä esim. lomalla. Sen jälkeen huomaa kuinka mukavaa on taas palata rutiineihin, kuriin ja järjestykseen
-Jos itsessäsi on epätäydellisiä asioita joita et voi muuttaa (itselläni lukihäiriö ja keskittymisvaikeudet) hyväksy ne, ja pyri kehittämään itseäsi pienin tavoittein
-Käy läpi mielessäsi tilanteita, joissa asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan. Huomaat, että kaikki ei sittenkään kaadu siihen