Onnellinen perfektionisti.

"Perfektionismiin pyrkivän ihmisen elämä on epätoivoista, koska tavoite ei koskaan toteudu."

Näin väitti KSML 21.5.2011. Ja tämä pikku perfektionisti päätti kirjoittaa löyhän vastineen tähän kirjoitukseen.

Perfektionisteja näkee tv-sarjoissa ja elokuvissa. Niille vähän naureskellaan ja ivaillaan ja heihin myös turhaudutaan. Onko oikeassa elämässä tälläisiä perfektionisteja? On ja ei. Oikeassa elämässä ei ole mahdollista olla yhtä tarkka kuin esimerkiksi Täydellisten Naisten Bree Van de Kamp. Kynä ei voi olla aina täydellisessä kulmassa paperiin nähden, vesi ei voi olla aina täysin oikean lämpöistä eikä valaistus juuri oikealainen. Eikä omasta mielestäni perfektionismi tätä välttämättä tarkoitakaan. Kukaan ei voi hallita kaikkea, mutta niitä asioita mitä voi hallita, ne voivat olla täydellisiä.

Itse en koe itseäni perfektionistiksi vaikka tiedän, että monet ajattelevat näin. Myönnän kyllä olevani tarkkaakin tarkempi tietyssä asioissa sekä asettavani itselleni kovia tavoitteita. Elämäni ei kuitenkaan ole epätoivoista, toisin kuin lehden otsikossa väitetään. En sitten taidakaan olla täydellinen perfektionisti, jos epätoivoisuus kuuluu perfektionistin tuntomerkkeihin.

Monet artikkelissa sanotut asiat ovat kuin kirjoitettu minun elämästäni. "Omien tavoitteden lisäksi perfektionistit kun kohdistavat Anthonyn ja Swinsonin mukaan myös muihin ihmisiin niin korkeita odotuksia, etteivät ne juuri ikinä toteudu." Kyllä! Näin tein ennen. Lopetin sen juurikin siitä syystä, että kaikki asiat eivät aina mene oman mieleni mukaan. Nykyään en odota mitään keneltäkään. En voi vaikuttaa toisten tekemisiin joten miksi vaivaisin päätäni sillä? Muut ihmiset saavat minun puolestani tehdä mitä haluavat ja minä teen omia asioitani. Olen pikkuhiljaa karsinut kaveripiiristäni sellaisia ihmisiä jotka syövät minulta energiaa ja lähinnä kuluttavat aikaani. Nämä ihmiset ovat myös sellaisia jotka eivät varsinaisesti tarvitse minua. Näin minulle on jäänyt vain ystäviä jotka tietävät taipumukseni täydellisyyden tavoitteluun ja ymmärtävät sitä. Toisaalta nämä ihmiset myös välillä vetävät minua takaisin maan pinnalle... Heidän tekemisistään olen kyllä kiinnostunut mutta en myöskään heiltä odota mitään.

Varsinainen perfektionisti olen asioiden suhteen jotka ovat riippuvaisia vain ja ainoastaan minusta. Urheilun ja syömisen suhteen tunnustan olevani natsi. Myös kotini siisteys on kovin tärkeää. En ole vieläkään luopunut lakanoiden silittämisestä vaikka olen sitä useaan otteeseen uhonnut. En anna itselleni periksi ja saavutan aina asettamani tavoitteet. Kaiken lisäksi nautin kaikesta siitä.

Olenko sitten epätoivoinen? Kaikkea muuta. Nautin elämästäni suuresti. Epätoivoisuus tulee varmastikin siitä, että asettaa itselleeni liian isoja tavoitteita. Jokaisen tulisi muistaa, että on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Näin ollen ei ole viisasta asettaa tavoitteita jotka eivät koskaan toteudu. Asetan aina omat tavoitteeni niin, että tiedän että niiden saavuttaminen on teoriassa mahdollista. Esimerkiksi matematiikan suhteen en ole koskaan asettanut muita tavoitteita kuin päästä läpi. Tiedän, että matematiikasta minun ei olisi ollu mahdollista saada kymppejä. Tai ehkä olisi saattanut ollakin mutta koska päätin, että en osaa matematiikkaa, en myöskään osannut. Jokatapauksessa, tavoitteeni ovat aina saavutettavissa, ei välttämättä helposti, mutta saavutettavissa.

Omaa täydellisyyden tavoitteluani leimaa vahvasti myös se, että haluan olla itse kontrollissa kaikesta. Ryhmätyöt ovat siksi hieman haasteellisia minulle mutta selviän niistäkin nykyään mainiosti. Tämä on vaatinut opettelua ja vieläkin minulla on tapana tehdä toisten työt. Tämä koskee kyllä kaikkea muutakin, teen mieluummin itse kuin annan kenenkään muun tehdä. Nautin rutiineista ja järjestyksestä mutta ymmärrän myös sen, että täydelliseenkin elämään kuuluu välillä kaaos ja sekasorto.

Haluaisinko sitten muuttaa itseäni? En missään nimessä. Olen suoraan sanottuna ylpeä itsestäni. Olen aikaansaava, luotettava, tunnollinen ja tehokas. Olen saavuttanut elämässäni asioita joista voin olla ylpeä lähtien koulutuksesta, stipendeistä, autosta, asunnosta, kilpaurheilusta ja muista harrastuksista. Tiedän, että mitä tahansa tapahtuukaan, pärjään aina. Vaikka kaikissa edellämainituissa asioissa on varmasti parantamisen varaa, esim. koulutus yms. mutta näin kun jälkeenpäin ajattelee niin olen nähnyt paljon vaivaa kaiken eteen ja mielestäni voin olla ylpeä saavuttamistani asioista.

Miten sitten voi olla onnellinen perfektionisti ja kontrollifriikki. Tässä pari neuvoa:
-Älä odota keneltäkään muulta yhtään mitään, sillä he eivät välttämättä täytä standardejasi
-Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi joten pidä tavoitteet saavutettavina mutta tee työtä niiden eteen
-Älä yritä hallita asioita jotka eivät ole sinun käsissäsi sillä se ei onnistu
-"Täydellisyys" on kiinni omasta päästä. Pysähdy välillä ja ole ylpeä saavutuksistasi. Vaikka joka asiassa on aina korjaamisen varaa, yritä silti ajatella, että olet saavuttanut tavoitteen ja se riittää
-Täydellisyyttä on myös se, että välillä päättää, että nyt mennään virran mukana. Näin voi tehdä esim. lomalla. Sen jälkeen huomaa kuinka mukavaa on taas palata rutiineihin, kuriin ja järjestykseen
-Jos itsessäsi on epätäydellisiä asioita joita et voi muuttaa (itselläni lukihäiriö ja keskittymisvaikeudet) hyväksy ne, ja pyri kehittämään itseäsi pienin tavoittein
-Käy läpi mielessäsi tilanteita, joissa asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan. Huomaat, että kaikki ei sittenkään kaadu siihen

Kisakausi!!!!

Jaaha ja aika taas kuluu nopsaan! Nyt on sitten se hetki kun kisakausi on ihan näillä näppäimillä käsillä! Sehän aukeaa ensi viikon lauantaina, eli tasan viikko tästä eteenpäin! :) Tampereella on ekat kisat, jännittää! Hieman tuntemuksia:

-Ohjelma: suurinpiirtein oon tyytyväinen pohjaratkaisuun. Parannettavaa jonkun verran olisi, mutta kaikkea ei voi saada ja kompromissejä on tehtävä. Dynaamisuus ja sujuvuus on mun mielestä paikkapaikon jopa jo ihan kohtuullista. Vaikeusliikkeet sijoittuvat ihan hyvin alueelle ja alueen käyttö on aika monipuolista mutta vähän oikea-reuna painotteista joten siihen en ole kamalan tyytyväinen.

-Musiikki: Vois olla nopeempikin. Muuten oon tyytyväinen. Toivottavasti mun miksaajavalmentaja suapi tehtyä hiukkasen nopeemman ennen kisoja ja kerkeisin vielä treenata tällä viikolla sillä????

-Tekniikka: Vähän on huolimattomia käsia ja nilkkoja joissakin kohdissa. Kädet vois olla paikoitellen vaikeammatkin, epäsymmetrisemmät ja vasen käsi voisi myös tehdä joskus jotain vaikeeta :) Se aina on ton oikean hommia..... MUTTA, tämä on kaupankäyntiä ja itse henk. koht. uskon että dynaamisuus ja sujuvuus on tärkeämpää. Tai sen pitäisi olla myös tuomareiden mielestä....

-Vaikeusliikkeet: Parantunut. Kaikki. Ojentajasaranasta saan aina kritiikkiä sen takia kun meen niin alas. Mut en osaa jättää ylemmäs! Hypyt on hyvät paitsi spagualastulon etujalan nilkka. AINA LÖYSÄNÄ! Miten ihmeessä saisin sen heti ilmassa ojentumaan.......

-Kunto: No tämä jos mikä on kohdillaan. Yhdessä kohtaa ohjelmaa tulee aina sellanen että nyt en jaksa enää puristaa, mut sit kun ne muutamat iskut jaksaa, niin johan taas on virtaa loppuun saakka.

Eli kaiken kaikkiaan, mitalisijoja ei ole odotettavissa eikä tulossa, mut jos en sössi mitään pahasti, niin siinä puolen välin paikkeilla voisin vaikka ollakin. Meitä on 20 meidän sarjassa nyt ilmottautunut.... Hitto että pistää jännittämään!!! :) Mut en ota nyt kauheita paineita ekoista kisoista, jos vaan saisin keskittymisen kohdalleen ja sellaisen suorituksen ettei tarviis montaa päivää olla kyrpä otassa sen jälkeen, niin olisin tyytyväinen. Kovia nimiähän tuolla on kyllä tuolla listassa..... Nähtäväksi jää!

Suklaaöverit

Onpa pitkä aika taas.. En oo viittinyt mitään kirjottaa koska on ollut niin hirveä stressi, itku ja hampaiden kiristys että kaikki ois ollut vaan niin negatiivistä. Työt, koulu ja kisat rassannu niin kovasti. Ja toisaalta, ei oo ollut sitä kahta minuuttia että ois muka koneen ääreen ehtinyt höntsäilemään! Töitä on toki täytynyt tehdä. Oon siis jättänyt kirjottelut väliin.

Tänään on ihan hyvä olotila! Myös maanantaina oli! Ja oikeastaan sunnuntainakin! Stressi vähän purkautuu niin johan päivä paistaa! Eli töitä on ollut vähemmän ja viime viikko kun meni koulussa niin oon saanut anatomian tentin alta pois jne. Ja eilen meni treeneissä kokonainen jopa niin että rupeen pikkuhiljaa olee tyytyväinen. Töitä on vielä vaikka kunka paljon mutta enää ei tarvii epätoivosta itkee! :)

Tänään oli lepopäivä pitkästä aikaa! Tai no, olihan mulla semilepopäivä yli viikko sitten maanantaina, ainoastaan koulun luistelu treeninä. No kuitenkin, kävin hieronnassa aamulla kahdeksalta ja se oli mukavaa ja tarpeellista!!! Toivottavasti jaksan sitten sen voimin alueleirillä ens la. Viime alueleiri oli kyllä semmon rääkki että melkein pelottaa lähteä. Toki siis hyödyllinen ja mukava leiri!!!

Ja toivon että tämän päivän suklaansyönti siivittää mut myös hienoihin suorituksiin leirillä.. Söin meinaan lähemmäs 100gr suklaata... Sitten jäikin päiväruoka kokonaan välistä, eihän sen jälkeen meinaan tee mieli hetkeen ruokaa. Söin myös 5 näkkäriä KOSKENLASKIJALLA! Luulin, etten yhtään tykkää siitä, mutta sitä oli tuolla kaapissa.

Asustelen nykyään nimittäin semmoisessa hotellissa, että suklaatakin löytyy joka päivä ja tuollaisi juustoja mitä ei mun kotona ikinä olis. Remontti on kovaa vauhtia menossa omassa kodissa, ei oo vessaa, keittiötä tai tapetteja seinissä enää. Lattiaakaan tuskin on enää. Kivaa!!! Eli porukoilla siis asustelen ja saan siellä syödä noita herkkuja. Toki ostan ne takaisin kun oon ne sieltä ryövännyt! Ja leivon ainakin kerran viikossa niille jotain kakkuja ja muita, viime viikonloppuna tein puolukka-juustokakkua. Itse en sitä voi syödä mutta onneks muille maistuu. Ja leipominen on kivaa kun syöjiä. Ihanaa, huomaa kyllä kun jää muutama tunti ylimääräistä aikaa niin voi leipoa sen ajan. Vaihtoehtonahan ei ole olla tekemättä mitään, ei käy mun luonnolle se. Suklaansyöntikin on tekemistä........... Mut sen tekemisen vois kyllä jättää oikeasti vähän vähemmälle.

Jeps, tälläistä tällä kertaa.

Nettipimento loppui!

Joo eli nettipimeto loppui. Mulla on siis tilanne täällä se, että alkoi remppa kotona! Ja jo pari kuukautta sitten mun talossa, ja remppamiehet katkoivat nettipiuhan, ja minä sen sitten piakkoin siitä irtisanoinkin, mitäs mä teen sillä jos ei pysty käyttämään. Eli nyt sitten ihanasti asun todennäköisesti vuoden loppuun täällä porukoilla. Työmatkat piteni hurjasta mutta tolla fillarilla ois tarkoitus ne huristaa tuttuun tapaan. Tavarateline on kyllä  nyt pakko hankkia, sitä kamaa kun aina niin paljon mukana!!!

Myös kesä meni, niinkun tuosta kuvasta huomaa, ei enää tarvitse noita sortseja pukea. Oli kyllä niin maan mahtavin kesä, nautin todella!!! ilmasta ja muusta touhusta!!!

Rantatouhujahan mä en harrastanut kuin yhtenä päivänä ja muutenkaan ei paljon tullut oleiltua, mutta olinhan mä sentään 9pv reissussa ja se oli ihanaa!!!!!!!

Tälläisen kuvan nappasin tuossa yks päivä just iltaruuan jälkeen (niinkun tietysti kaikki bodykuvat pitää ottaa sillon, ja treenaamattomana päivänä!) kun ajattelin, että mulla ei oo mitään käsitystä miltä näytän takaa päin!!! :) En oo oikeen halunnutkaan tietää. Puolustus on pakko sanoa, että piti laittaa kamera itselaukaisevalle ja sohvalle, joten kuvakulma ei vissii oo mikään maailman paras!!!!

Tolta mä sit näytän! Perään oon kyllä todellakin tyytymätön. Miten ihmeessä meikällä on näin paljon SELLULLITTIÄ!!! Tai en mä tiiä onko sitä mut näyttää siltä! Oisko tota perää pitänyt jotenkin jännittää? Noista asennoistahan mä en tiedä hevon helkuttia, kuhannyt jotain yritin! Mulle on myös kätevästi kertynyt jotkut selkäjenkkakahvat.. Mullahan ei siis (ihan oikeesti!) ole jenkkakahvoja mutta selkäläskit näköjään???? Ja karseimmat jalat mitä ikinä. En kyllä ihan vakavissanikaan usko että ne näyttää noin kamalilta housut jalassa??? Eikai??? Koska en mä missään ilman housuja nyt ole muuta kuin kerran vuoteen sen yhden päivän rannalla. tulihan tota painoo lisää kesän aikana tohon 55kg ja siinä suapi nyt ollakin, tippuuhan se taas pakostakin, ku aina käy niin, vaikka yrittäis että ei tippuis. Niin ja siis mitään kauheeta pullistelua en yrittänyt koska lihaksiahan mulla ei ole.

Herkkupöperöitähän mä söin myös koko kesän, tässä esim. kasvismoussakaa mitä oon tehnyt. Toi juusto oli jotain kevytjuustoo eli täys kuraa, seuraavaks laitan kyllä ihan ehtaa tavaraa! Mut oli kyllä hyvää tuo, porukat on kunnostautunut tossa kesäkurpitsan kasvatuksessa, joten toi ruoka (en todellakaan tiedä onko se jotain kasvismoussakaa) koostuu soijarouheesta, kesäkurpistsasta, tomaatista ja paprikasta. NAMII!!!

Kohta se on taas talvi ja alkaa tälläset touhut pitkin seiniä. Tai onhan niitä oikeesti pitkin vuotta menoillaan. Mut tälläset touhut:

Viime syksyn ekoista kisoista kajaanissa, huomatkaa oikean nilkan teippaus, se oli nyrjähtänyt ja muuten kipee! Eikä ojentunut joten huonoja pisteitä pukkas. Ja tota kisapukua en laita enää, kiristi käsistä perkuleesti! (Nii ja ei mulla oo jalat lattiassa vaan ihan siis pressi on oikeesti ylhäällä, kantapäätkin, näyttää vaa oudolta :))

Enskisat nimittäin kisataan tässä puvussa. Mun neljäs kisapuku jo!!! KiWWaa. Sopii enemmän mulle noi pitkähihaset. On muuten taas kiva kuvakulma, reidet näyttää ihanan paksuilta, NAM! (Ei todellakaan nam....)

No, tulipas tästä kiva kuvapäivitys, se on nyt iltavenyjen aika ja huomiseks taas töihin viepi tieni!

Naisten juttuja

Heheh, nälkä oli eilen sen laatunen, etten edes todellakaan muista mitä kaikkea söin! Yli tunti siinä puuhassa meni. Se johtuu ihan täysin noista menkoista. Mulla ei ole ollut menkkoja pariin vuoteen, nyt meni lääkäreillä hermo siihen, ja sain sellaset lääkkeet että johan lähtee!!! Painokin on nossut ja viina nousee kamalan herkästi päähän. Miinuksena että palautuminen on hidastunut. Paino oli viime viikolla 55,2kg, tällä viikolla 55,6 on suurin minkä oon mitannut. HAHA, outoa! Vielä hetki sitten oltiin siinä 52 kohdilla, joten en todellakaan valita tällaisesta käänteestä. Tietty kaikki painot on mitattu keskellä päivää ja vaatteissa (ihan muka kun ne näillä keleillä painais) treenien jälkeen eli vettäkin on mennyt ennen mittausta vähintään puol litraa, treenin aikana enemmänkin. Mutta seliseli, paino on kuitenkin noussut ja hyvä niin. Vielä joskus aikoinaan ei haitannut se että menkat puuttui ja näin, mutta nykyään haluan että mun kroppa toimii niinkun sen pitää toimia, vaikka se sitten tarkottais sitä että joutuu himmailemaan joskus treenejä tai että paino nousee. Tiedän itestäni sen että se paino laskee kuitenkin kisakaudelle pienellä yrityksellä, joten nöy hätä.

Muuten, kuumahan täällä on. Treenaus on ihan hauskaa musta kun hiki valuu, mutta voin kertoa, että ihan samalla tavalla ei vaan jaksa! Et just mieluummin treenaa kahdessa erässä niinäkin päivinä kun olis vaan yksi treeni merkattu. Lyhyesti ja terävästi.

Kisaohjelma rupee olemaan kohtsillään tehtynä, vielä pitäis harjotella se niin, että kehtaa ens viikolla mennä treeneihin. Aikaahan on ruhtinaalliset kolme päivää! Ei nyt kokonaista tietty tarvii mennä mutta että ne liikkumiset olis jossakin kuosissa, olis kiva.

Kuulumisia...

Näköjään olen viimeeksi kirjoittanut voimistelupäivien jälkeen. Haha, enpä paljoa enää muista siitä ajasta. Muuta kuin että voimistelupäivien jälkeen alkoi kova kesätreenaus. Pari viikkoa kerkesin siinä treenata KOVAA! Oli ihanaa kun viimeinkin pääsi myös salille. Tällä hetkellä kaksijaksoilla ohjelmalla ja ulkopuolisesta näyttää varmaan kovin hassulta tuo mun treenaus, yhdessäkään laitteessa en käy koskaa istumassa. Tai noh, huilailla saatan. Mutta suurin osa treeneistä koostuu vapailla painoilla sekä oman kehon painoilla tehtävistä treeneistä, kahvakuulan heiluttelusta ja kuntopiireistä. Siis siellä salilla, ulkona sitten juoksua ja porrasta ja loikkaa. Salilla tärkeitä liikkeitä on kyykky, (maastaveto het kun takareisi tuntuu sen kuntoiselta...), askelkyykky, rintapunnerrus lisäpainoilla, dippi, käsiseisontapunnerrus sekä leuanveto. Ja kaikki keskivartalohommelit. No mutta siis, pari viikkoa kisojen jälkeen kerkesi treenata, sitten tuli juhannus. Ja sen jälkeen ei mennyt hyvin treenien saralla.

Juhannus oli sellainen setti, että perjantaina ei ollut töitä ja mun lomakin siis alkoi silloin. Perjantaina vielä vedin kovaa kuntopiiriä ja juoksuhommia. Sitten illasta alkoikin tuo kupin kallistelu. Mun yks valmentajakin tuli samaan paikkaan pailaamaan. Se on mukavaa koska kyl mä niitä vapaa-ajallani ajattelen ihan kavereina, en valmentajina. Oikeastihan mitkään bailut ei ollut kyseessä, olin kaverin mökillä joka oli tosi pieni sellainen saunatupamökki ihan tässä lähellä eikä sinne mahtunut paljoa porukkaa, joka olikin musta ihan hyvä. Siellä oli kivaa!!! Kaks päivää tuli ryypättyä ja pelattua lautapelejä ja syötyä! Järkyttävän hyvää ruokaa! Perjantaina olinkin ihan täystumut niinkun mun tapaani kuuluu. Otetaan kunnolla tai ei oteta. Vähän niinkun kaikki mun elämässä menee noin :) Kouluhommatkin teen niin että saan kiitettäviä tai sitten otan suoraa hylsyn.

No juhannuksen jälkeen maanantaina taisin käydä juoksemassa jonkun vähän pidemmän lenkin aamulla ja illalla tais olla jotain salitouhuja, ehkä jotain kuntopiiriä??? En muista nyt tässä hetkessä... Tiistaina lähdinkin sitten seuralaiseni kanssa Englantiin! Olen siellä aikoinani viettänyt vähän pidempiäkin aikoja joten menin taas tapaamaan mun Englannin äitiä, Wendyä. Eli siis Lontoon lähellä, Gravesendissä oltiin joku neljä päivää. Sitten matka jatkui Brightoniin hostelliin, jossa samassa huoneessa oli 8 ihmistä :) Siellä ei ollut kyllä kuin kolme espanjalaista poikaa, viimeiseksi yöksi tuli pari tyttöäkin. Espanjalaiset oli hassuja vaikka ne ei puhunut kauheasti englantia. Brightonissa pailasin taas ARMOTTOMASTI. Oon ollut siellä aijemmin vaan päiväseltään käymässä joten en oo siellä aijemmin bailannut. Nyt tein sen. Jossain lesbobaarissahan se tais mennä, kokoajan lasi kädessä, ja oltiin kuitenkin alettu jo kaatamaan sitä juomaa rannalla joskus neljän aikaan. HAHA! Oltaisko joskus kuuden aikaan tultu sinne meijän hostellille tai jotain. Seuraava päivä meni ihan piloille! Kamala darra, hyh hyh. Seuralaisella melkein pahempi varmaan ku mulla...

Matka jatkui sitten Lontooseen ja minä olin liekeissä! Se on ihan oikeesti mun toinen koti, niin paljon nähnyt ja kokenut siellä. Unelma! Kuumat hikiset metrot, likaset junat, täydet kaupat ja kärttyset ihmiset. Se on sitä mutta voivoi, siellä on ollut niin paljon hyviä hetkiä! Nyt meidän hostellihuone oli Southallissa, joka on sellanen getto lähellä Heathrowta. Junalla n. puol tuontia kestääpi sinne esim. Paddingtonin asemalta. Lontoossa oltiin sitten joku kolmisen päivää ja mä olin umpirakastunut taas siihen. NAM! Camdenissa kävin sitten ottamassa pikku tatskan.. Vilma otti myös, mutta ei tietenkään samaa!!! Ja eri kohtaan :) Sitten koittikin torstai aamu klo 4.45 ja herätys, 5.14 junalla Heathrowille ja kotiin, bye bye. Ikävä taas takas "kotia" Lontooseen ja Wendylle kun tätä kirjottaa.

No mutta, sehän on ihan selvää että reissussa ei tullut treenattua. Vissiin kaks kertaa venytin spagaatit läpi ja siinähän se. Trampalla hypin kyllä Wendyllä ja yritettiin ottaa täydellista haarataitto-kuvaa. Ei onnannut. Viiniä tuli lipitettyä tällä reissulla aikas monena päivänä... Ja ainahan sitä kännissä piti olla. Kerran onnistuin ottamaan vaan sellaset pikkutumut. Viinaa ei muuten tullut juotua muuta kuin baarissa! Outoa.

HEI!!! Tähän väliin pitää vielä kertoa että ennen juhannusta voikkapäivien jälkeen olin kehätyttönä MMA matsissa! Se oli jännää ja hauskaa! Oli superkivaa, sen jälkeen kävin myös vähän harjottelemassa tota juomatouhua juhannusta varten :)

Kotia tulin sitten ja torstaina ajettiin kotiin Vantaalta (Ikean kautta) perse hiessä, sillä täällä oli KUUMA! Hellettä oli, mun oma auto oli rempassa, äitin ilmastoimattomalla autolla NAM! Ja perjantaina heti lenkille päivällä ja kuntopiiriä perään. Tunnin lenkki meni vielä hyvin, ajattelin että vois olla noin pitkään treenaamatta useamminkin jos kunto pysyy silti noin hyvänä, mutta kyllä se hymy hyyty kun kuntopiiriä teki 30 asteessa suorassa auringonpaisteessa.

Sen jälkeen treenitkin on sujuneet ihan mallikkaasti, mitä nyt yhdet keskiviikkokännit otin niin, että darra oli maailman kamalin! Olin kyllä kamalassa kännissäkin. Darrahan kesti sen kaks päivää.. Perjantaina pystyin kuitenkin mennä jo illalla treenaamaan telinesalille. Harjottelin ihan tuskissani voltteja kun en oo pitkään aikaan (kolmeen vuoteen varmaan!) tehnyt yhtäkään volttia. No en ollut tuskissani, se oli ihan sairaan hauskaa!!! Superkivaa!

Työt alkoivat sitten tämän viikon maanantaina. Sillon vähän väsytti mennä töihin mutta kyllä se tästä. Myöskin treenailu on sangen mukavaa taas. Tosi kiva viikko on ollut treenien kannalta. Vko on näyttänyt tältä:
Ma: aamu: Pumpin opettelu + ohjelman miettimistä, ilta: Jalkatreeni
Ti: aamu: Pitkä lenkki, ilta: Pump-ohjaus
Ke: aamu: yläkropan treeni, ilta: Ylivenyttelyt (kotihommat)
To: aamu: porrasjuoksu + loikat, ilta: suunnistus (iltarastit)

Huomenna sitten jotain lajitreeniä ja ohjelmaa. Viikonlopun oon mökillä ja siellä heiluttelen tota kahvakuulaa ja teen ohjelmaa ihan tosissani. Tajusin tänä aamuna vetoja tehdessäni että mitä järkee kehittää ominaisuuksia jos ei ole edes ohjelmaa! Ja treenit alkaa viikonpäästä.. Miten niin mulla on hoppu??? Se voi kyllä olla ihan hyväkin että tulee kertarykäisyllä tehtyä sitten ne koreografiahommat. Koko ohjelmahan mulla ei mene remonttiin mutta musiikkia on vähän miksattu eri tavalla ja siks kaseja tullut lisää, joten loppupäätä saapi ihan reilusti muokata. Kivaa sekin, kunhan vain sais tehtyä!

Kuvia reissusta ja muistakin aiheesta seuraa heti kun saan tuotua tänne töihin kameran josta ottaa kuvat koneelle. Kotonahan mulla ei sitä nettiä edelleenkään ole. Hiphei, nyt on tauko ohi joten takaisin töihin! Ei muuten oo kauheesti mulle jumppia töissä nyt siunaantunut, se on kyllä ihan hyvä, talvellahan niitä taas sitten pukkaa.

Hiljaiselo jatkuu...

Ensin olin poissa suomesta ja nyt remppamiehet on katkaissut nettipiuhan. Töissä siis ainoastaan nettiin (työajan ulkopuolella tietty!) mut ei nytkään ehdi tarinoida meinaan pitää mennä jalkatreenille! Oisin mennyt jo aijemmin mut ei kerennyt täällä syödä tarpeeksi aikasin joten äsken vasta söin ja uskokaa mua, kannattaa hetki oottaa et se ruoka laskeutuu ennen ku menee jumpalle, varsinkaan jalkajumpalle!

Palataan!