Aika loppu...

Oon aikas loppu henkisesti. Ei niinkään fyysisesti ainakaan pikku rusinoiden osalta mitä lihaksiksi kutsutaan. Millonhan nuo on muka tehnyt jotain oikeita töitä kuten loikkia yms... Mutta kipeä olen taas. Yskä on. PeRRRRse. Mitään ei meinaa jaksaa. Stressiä on kamalasti ja nukkumaan ei pysty ikinä! Pitäis lähtee reissuun pe ja olla sata vuotta taas siellä ja stressa niin paljon että mitä kamoja otan mukaan, mistä saan ruokaa (mun ruokavalio on vähän hankala reissussa, ei kotona, eli gluteeniton kasvisruoka), miten kaikki menee ja ääh..... Ja vituttaa kun jää siivoamatta ja pitäis keksiä itelleen ruuat ja kamppeet sinne metsään ja elämä!!!

No, tänään tein kokonaisen, meni ihan hyvin mutta kun keuhkot huutaa hoosiannaa. Niin tulessa ja kun ei henki kulje, kuuluu vaan rohinaa kun hengittää. Vittu.. niin ja sit täällä alko toi putkiremppa..

No mutta, kuitenkin, oon mä ilonen että kaikki tapahtuu ja näin mutta on se vähän stressaavaa kuitenkin. Niin ja meillä ei taaskaan ollut tänään salivuoroa ja neuvoteltiin sitten joukkuevoikkareiden kanssa meille yks nurkka.. :) et sain tehtyä kokonaisen. No, oon ilonen siitä että sain sen tehtyä ja vielä vilmillekkin että voi kotona kattoa että joo... Toi meni huonosti.. NO ei vaan :) Spagualastulo oli ainakin ihan hyvä :)

Nyt stressamaan suihkuun ja iltavenyt ja sit NUKKUMAAN!!! Ihanaa olis jos saisin unta!

Kisajuttuja...

Kovasti yritän saada ohjelmaa kisattavaan kuntoon. Paljon on vielä petrattavaa, oon taas vähän muuttanut jotta saisin niitä taiteellisuuspisteitä ylös! Eli liikkumisia tulee tehtyä todella paljon. Liikkeitä vähemmän, sillä ne nyt menee. Eli ei niiden kanssa hätää, tottakai niitäkin vois saada siistimmäksi (miten se sanotaan monikossa? Siisteimmäksi? Kuulostaa siltä kun että "vähä siistii!" :)). Paino on jossain pohjalukemissa... Odotan todellakin että tää hieman pitkittynyt kisakausi loppuisi ja voisin aloittaa peruskuntokauden porrasjuoksuineen ja saleineen. Saisi sitä painoakin ylös ja vaatteet ei tippuis päältä! Tiettyhän tällä (säälittävän) kevyellä olemuksella on kevyttä pomppia ja toivottavasti se näkyykin ohjelmassa. Mut en ajattellut että näin alas menis tuo paino, nyt aika tossa 50kg pintaan.. Eli kaikki lihakset lähteny! Siinäpä Emmalla hommaa kun yrittää kesän aikana saada sen 4kg lihasta :)

Tänään on balettiesitys, vähän pistää jo jännittämään :) Vielä kuitenkin siivousta, ruuan laittoa ja muuta pelleilyä ennen sitä. Toivottavasti menee hyvin! :)

Kolme viikko vielä ja sit ollaan kisaamassa tällä kaudella viimeistä kertaa! Jihuu!!!!

Oikein loistavaa sunnuntaita ja ensi viikkoa kaikille!

Pitäiskö tätäkin nyt sitten...

No päivitellääs nyt sitten. Mitäs mitäs.. No ne Sm kisat..... Ei jatkoon! Ei siitä sitten sen enempää. Liikkeistä ei mennyt läpi pystyspagaati (jalaka saattuu niin perkeleesti) eikä KIERREHYPPY!!! Maailman helpoin liike. No niin siinä käy kun loppuohjelmasta keskittyminen herpaantuu. Tulokset ja videoita kisoista nähtävissä netissä jos vaan osaa hakea... Meikällä KAMALA ryhti. Ja taiteellisuuspisteet huonot. Vielä kun keksis että mitä tässä lajissa haetaan ja mitä ne tuomarit haluaa niin ois vähän helpompi tehdä sellasta ohjelmaa joka kelpaa... No ehkä se sitten tässä joku päivä kai??? Ens kaudeksi tavoitteet on jo suunniteltu. Nyt vielä ehjää kokonaisuutta alle voimistelupäiville ja tavoitteena sinne saada nyt niin hyvät pisteet ja siisti suoritus, kun tällä ohjelmalla on mahdollista. Että jos olisin terveenä ja tuon perkeleen jalan kanssa ottaisin myös taas hetken iisisti että saisin sen siihen spagaatialastulokuntoon. Eipä niihin voimistelupäiviinkään enää paljon ole aikaa!

Mulla oli joku yöasetus kamerassa mutta tässäpä pieni hassuttelukuva pukkarista :) toi mun sliippikisakampaus on NIIN ihana :) Ja vanhalla kisapuvulla mentiin nää kisat kun se uusi (tai siis lainattu) kiristää käsistä niin paljon :)

Ennen kisoja siis tietty jumppalua ja ikkunoiden pesua ja muuta hilluntaa. Ihanat ikkunat kyllä nyt kun on puhtaat! Kohta vaan alkaa maaremppa tässä mun talossa ni ei oo enää kauaa puhtaat...

Oon myös kunnostautunut puutarhan hoidossa! No siis parvekukissa.. Ennnen mulla ei mitään tommosta tilpehööriä oo ollut kun en vaan yksinkertaisesti oo kerenny mitään! Mut tältäpä näyttää mun ihana ranskalainen (typerä keksintö, maailman turhin!) parveke :)

Tyhjään ruukkuun tulee basilika kunhan saan sen siihen.. Mut sellasta siis täällä :) en oo muuten vetänyt pumppia hetkeen, on ollu enemmän vaan balancea ja seniorijumppaa, maanantaina oli sit pakko mennä pumppiin kun mun huki on perjantaina vetää ( vois opetella sen vaikka!!! ) ni kävin kattoo et millasii on ne biisit mitä ite en siihen tehnyt. En jaksanut kyllä ihan täysillä jumpata, mulla oli sitä ennen lasten liikuntakerhoa nimittäin. Mutta mutta... Kyllä se vetäminen tollasessa jumpassa on vaan niin paljon kivempaa kun itse jumppailu.

Huomenna ohjelmatreeniä ja torstaina olis aamusta vähän ulkojuttuja (nopeustreeni) ja illalla sitten balettiharjoitusta esitystä varten. Jihuu, sunnuntaina pukkaa balettiesitystä :)

Matka!

Eli flunssahan tuli sitten kunnolla sen vapun jälkeen. Menin Tampereelle kouluun makamaan, koska mitään ei jaksanut. No se oli kyllä ihan hyvä mun takareidelle, että sai repeytymä parantua, ja kyllä kai se nyt onkin parempi. Vielkään, nyt tiistaina, ei olo ole normaali ja räkää tuppaa. Mutta treenannut olen jo su ja ma ja tänään tein kokonaisenkin. Päätavoite kaudelle ei enää ole SM kisoissa jotka on siis perjantaina, vaan voimistelupäivillä Turussa kesäkuun toinen viikonloppu. Jos mitään ei sitä ennen tapahdu, ehdin sinne kuntoon, ja saatan taistella muistakin sijoista kuin 30.... :)

Taudin aikana ruoka ei maistunut ja paino tulikin alas rytinällä useita kiloja. Kaikki paineet lähti lihaksista ja näytin omaan silmään suorastaan säälittävältä. Nyt jätski ja suklaa ja oikearuoka ja puuro tankkauksella on painokin normaalilukemissa pikkuhiljaa. Kuinka moni saa tankata suklaalla enne SM kisoja, kysyn vaa :)

Nyt osaan jo suhtautua suht rennosti siihen, että Sm kisoihin mennään vaan katsomaan ja tunnustelemaan. Tietysti kisapaikalla muiden suorituksia katsoessa varmasti harmittaa, mutta olen alistunut kohtalooni, että tilanne on nyt tällä hetkellä tämä. Nilkan ympäri pyörähtäminen, takareiden ongelmat sekä hyvin räkäinen flunssa ennen kisoja on nyt johtanut tähän tilaan. Siihen on vain alistuttava. Tänään kokonainen oli hyvin siisti, mutta vaikeusliikkeissä on ongelmia. Pressit hyviä, plio hyvä, mutta kierrehyppy sekä kerä alastulos spagaatiin tuotti vaikeuksia, samoin pystyspagaati. Noita takareisiä repiviä liikkeitä kun vielä varon niin kovasti. En halua että nyt ennen kisoja repeytymä pahenee. Ojentaja-saranassa, toiseksi viimeisessä vaikeusliikkessä näkyi tänään selvästi väsymys. Ei ole vielä voimat ennallaan eikä kunto kohdillaan.

Tänään kävin myös harjoittelassa baletin kevätnäytöstä. En ole sinnekään päässyt kun oon ollu kipeänä ja koulussa yms. Hyvinhän se meni, niinkuin arvelin, pätkä jossa tanssin on suhteellisen lyhyt ja kun on paljon noita tehnyt, kehittyy jo sellainen muisti, että muistaa hyvinkin nopeasti, mitä pitää tehdä. Siisteyttä vaan... Mutta sitä ei ehdi paljoa hioa, sillä esitys on jo puolentoista viikon päästä, ja itse pääsen yksiin kokoontumistreeneihin ennen kenraaliharjoitusta. Mutta tässä asiassa luotan itseeni ja monen monituisen vuoden balettikokemukseen. Ja tuon esityksen on lähinnä tarkoitus olla hauska :)

Tänään varasin myös matkan!!! Englantiin vähän yli viikoksi lennot mulle ja kaverille. Siitä tulee superia, en malta odottaa!!!! Treenitaukoa tuon verran tulee sitten kesätreeniin, mutta enne sitä ja sen jälkeen täysi höyry vaan päälle niin ei tee heikkoakaan.

Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Vielä vaatii tauti kovasti unia, 10h yöunet ei tahdo riittää alkuunsakkaan.

Säälityksen huippu

Noniin, tuli sitten kivasti flunssa. Hirvee päänsärky alko joskus yöllä ja kurkku edelleen kipeä ja kauhea nuha. Myöskään ruoka ei mene alas ei sitten millään. Tänään syöty kaks leipää, sit porukoilla yritin vähän syödä sellasta uunissa tehtyä munakasta ja vähän kylmää savuahventa mussutin. Varmaan jonkun desilitran verran ruokaa. Ja Eetulta pari karkkia. Mut ku ei ole nälkä. Heti, kun oon treenamatta, en saa syötyä mitään. No joo jos on ollut kova treeniviikko alla niin yks päivä menee mitä vaan kun palautuu treenistä, mutta sitten jos on vaikka kipeenä tai loukkantuneena niin en vaa taho saada alas mitään. Senkin takia pelkään niin kovasti sitä että loukkaannun taas yhtä pahasti niinku silloin joskus polvi. Oisko paino tippunut johonkin 40kg sillon kun ei vaan ruokaa saanu alas ja lihakset lähti. Vaikka treenasinkin salilla niin paljon ku vaan pystyin.
Tänään kävin vaa'assa ton mun "ruuan" jälkeen ja 53 näytti. Että jee jee. Just kuitenkin syöny ja juonu joku puol litraa maitoa (onneks se sentään maisuu). Että sillälailla. Toivottavasti kesällä sais hyvän peruskuntokauden ja painon tohon 55. Siis päiväpainon. Aamupainoa en ikinä oikeestaan pysty mittamaan, ja se on ihan hyvä vaan kun se on varmaan joku 51? 52? Eli halleluuja lihaskato :) No mut tällästä se on aina kisakaudella. :)

Vähän on ruvennut noi SM kisat mietityttää et kisaanko ollenkaan. Jää nähtäväks mut nyt kun tässä oon kipeenä, jalka rikki yms. ni voi olla fiksumpaa jättää väliin. Se näkee sitten.. Ketuttais kyllä!

Syvällisiä juttuja :)

Eilen en itse päivittänyt noita juttuta tänne :). Mutta en viitsi niitä poistaakkaan koska eihän tässä nyt tosikkoja olla! Eilen siis pikku pailaus, ei mitään ihme vappuhommia, semmosta perushengailua vaan. Oli ihan mukavaa, tavalliseen tapaani en hirveesti muista :) Tänään sitten herätessä oli vähä heikko happi mut siitä se parani. Pahin homma on vaan että kurkku ihan tosi kipeä! Eli jee jee, takareiden lisäks nyt sitten vielä joku flunssa puskee päälle. Tän vuoden SM kisat meinaa olla kyllä aika loot koos jo.... :(((((( Kello on jo aika paljon, 23, ja todellakin meen ihan näillä näppäimillä nukkumaan, mut ajattelin et vielä päivitän kun muistan nää asiat. Tässä kun on kokopäivän kotona niin kerkee kaikennäköistä miettimään. Töitä oon tehny melkein koko pv ja kotihommia, mutta kun normaalisti on töissä ja treeneissä koko päivän niin ei kerkee sen kummempia miettimään.

Lähen taas ens viikoks Tampereelle kouluun. Se on jännä juttu ku oli puhetta noista "koulukavereista". Ite en missään vaiheessa ole lähtenyt sinne sellasella asenteella, et haluaisin ystävystyä jonkun kanssa. Mut tajusin viime kerralla, että jotkut saattaa oikeesti tehdä siellä hyviä ystäviä! Siis tottakai kun oon sosiaalinen ja tuun kaikkien kanssa toimeen, niin tietysti niistä tulee kavereita! Mut se että jakaisinko niiden kanssa jotain mulle tärkeitä asioita? En... Kaikki mitä oon jo siellä puhunut on sellasta yleisesti tiedossa olevaa asiaa, eli jos kysytään niin vastaan kyllä. Mut se on jännä ajatella, että toiset saattaa senkin takia tykätä olla siellä koulussa kun siellä on niitä kavereita. Ja se on todella mielenkiintoinen ajatus ja en tosiaan sitä itse heti tajunnut! Ja saattaa olla, että sen takia oon taas sanonut/tehnyt jotain väärää jossain vaiheessa. Pitäis vaan useemmin tajuta ajatella välillä vähän eritavallakin kuin sillä omalla ajattelutavalla.
No mutta onko mulla ne ystävät sitten täällä kotona? Ei oikeestaan. Kyllä mulla ehkä kaks ystävää on. Tai yks. Mut sekin on jännä ajatella, että tää ykskään ihminen ei välttämättä pidä mua sen ystävänä. Koska se näkee paljon enemmän muita ihmisiä, se ystäviä koulusta ja niitä kenen kanssa se jakaa sitä arkielämää. Ja seurustelevana ihmisenä tietysti se oma boifrendi on kuitenkin se kaikkein tärkein. No haittaako mua sitten se, että se ei pidä mua ystävänä? Ei. Siis jos me oltais useemmin yhdessä, mä uskon, että se pitäis mua ystävänä. Että mussa ihmisenä ei varmaankaan ole mitään sellasta vikaa. Mut mun elämäntyyli ja elämän katsomus on sellanen, että mä nään asiat joskus ainakin vähän erilailla. Mä en kaipaa ystäviä. Onhan se nyt ihan paskapuhetta jos sanoo ettei tarvitse ketään, enkä niin väitäkkään, mutta en mä kaipaa kauheesti ystäviä tai kavereita. Mulla ei oo aikaa semmoselle. Musta on mukavaa, että mulla on semmosia kavereita kuitekin paljon, kenen kanssa mä voin hengata silloin, kuin siltä tuntuu ja on jotain. Ja mä hyvin mielelläni seuraan niiden elämää! Ja mä haluan tietää mitä niille kuuluu. Mut se mun puolelta tuleva anti jää aika heikkoihin kantimiin. Mulle tärkein asia tässä elämässä on tuo urheilu kuitenkin. Eli mielelläni pidän semmosia kavereita, kenen kanssa on kiva hengata ja niiden kanssa voi jakaa semmoset asiat mitä niille on käyny ja jos ne haluaa, niin voi niistä niiden asioista jutella enemmänkin. Mut mulla ei oo antaa siihen mitään omalta puolelta. Ja sen takia koen, että mä en välttämättä osaa useinkaan auttaa jos jollakin on sellanen tilanne, että tarvii apua. Mä yritän kyllä ja saatan monia monia päiviä miettiä niitä toisten ongelmia ja etsiä ratkaisuja ja otan ne asiat kovinkin vakavasti. En kyllä niistä yleensä niille asianomaisille sano, koska sit tuntuu siltä, että ne ajattelee olevansa vaivaksi. Vaikka ei ole! Itsehän mä niitä asioita vatvon :)

Jos mulla on joku asia huonosti niin se liittyy yleensä tohon urheiluun. Nyt loukkaantumisten kanssa on ollut aika tuskasta, mut en koe, että olisi ketään sellasta kuka jaksais kuunnella sitä valitusta. Ja onhan sitä vaikea yrmmärtää, jos ei oo ite ollut sellasessa tilanteessa. Se on nimittäin todella outo fiilis, kun normaalisti on niin, että jos et pysty tekee jotain kropallas, sä harjottelet niin kauan että voit tehdä sen. Nyt tilanne on niin, että kroppa on vaan rikki, ja on fyysisesti mahdotonta tehdä jotain. Eli treenikavereillehan noi asiat sitten kitisee. Mä nään niitä kuitenkin aikas monta kertaa viikossa. Eli, kun mun arkielämä on urheilua, niin tavallaan ne arkielämän parhaat kaverit on ne treenikaverit. Ja vaikka oonkin sosiaalinen ihminen niin jo se, että tekee koko päivän töitä ihmisten kanssa ja sitten vielä treeneissä hengaa treenikaverien ja valmentajien kanssa, niin se riittää. Iltasin haluu vaan venytellä rauhassa ja olla hiljaa ja mennä nukkumaan.

Tuloksena siis se, että en mä kaipaa mitään läheistä ystäväsuhdetta. Jos sellanen on vaarassa kehittyä, mä peräännyn. Jos hengaan jonkun kanssa monta päivää putkeen, niin saatan laittaa moneks viikoks pystyyn radiohiljaisuuden. Eli en ite ainakaan tee aloitteita, jos toinen ottaa yhteyttä niin sitten tietysti, en mä ketään torju. Mulla vaan ei ole tarvetta eikä halua mihinkään syvälliseen suhteeseen. Enkä usko että tuun ikinä elämässäni omaamaan sellasta ystävä tai seurustelusuhdetta, että viittisin jakaa kaikki asiat ja jauhaa jotain syvällisiä juttuja. Mietin asiat omassa päässäni ja se on sit siinä. Tai, useimmiten en mieti, paahdan vaan eteenpäin. Niin, enhän mä sitä vielä tiedä, että jos tästä asiasta tuliskin joskus joku ongelma, mutta sen näkee sitten. Tai kai tällänen sitoutumiskammo sekä avautumiskammo on jo noita ongelmia aiheuttanut, mutta tähän mennessä ja tästä eteenpäin tuun kuittamaan vaan sen sillä että tällänen mä oon. Ennen jaksoin pikkuveljen kanssa jauhaa jotain jotain juttuja enemmän, mut mä oon vähän tahallanikin irtautunut siitä. Rupes varmaan menee ja olee välit senkin kanssa vähän liian syvälliset niin tuntu et molemmat lähti pakoon. Oon mä sitä miettinyt, että se voi olla tulevaisuudessa vähän surku, jos me ei enää jaeta asioita ja soitellaan tyyliin pari kertaa vuodessa, mutta jos niin on niin sitten vaan on. Nyt tää elämä on tällästä ja tietysti sellasia tilanteita (esim. perhekriisity/ongelmat) tulee varmasti jolloin ois kiva, että mä saisin tukea veljestä ja se siskosta, mutta eihän sitä tiedä, voihan se olla et sillon sitten lähennytään. Epäilen kyllä vähän koska tähän mennessä niin ei oo käynyt. Mutta se vaan on sitten niin ja joskus toiste ehkä toisella tavalla. Tietysti yleisesti ottaen se perhe on tärkeä, mutta itse koen että oon niin paljon vieraantunut myös omista vanhemmista että en usko, että mitään sen syvällisempää tulee niiden kanssa olemaan. Kyllä mä pyrin niitä näkemään parin viikon välein vähintään ja kyllä mä tiedän että ne mua auttais jos mulle tulis joku hätä. Mut tuli just mieleen että en oo varmaan edes koskenut mun äitiin tai isään koko vuotena :) Myös mun mummi on mulle tärkeä mutta se asuu niin kovin kaukana. Olisi tosi kiva nähdä sitä useammin! Iskä juuri lainasi mulle satasen, koska mulla ei yksinkertaisesti nyt ollut rahaa maksaa tota mun jalan hoitoa. Tietysti mä en missään nimessä halua siltä lainata ja se nolottaa mua himputisti! Mutta maksan sen heti takaisin kun pystyn! Mutta sellasissa "henkimaailman" asioissa en varmaankaan tule pyytämään apua sen kummemmin mun vanhemmilta saatika sitten keneltäkään ystäviltä. Ei sillä että muka tarviisin, mutta eihän sitä vielä tiedä :)

Plääh, ihme juttuja mäkin mietin :) Ja se loppu NYYTT!!!! Nyt menen unosille!

Pari kuvaa vielä piristykseks ettei nyt mee ihan syvälliseks höpinäks jota kukaa ei jaksa lukea :)

L-pressi kajaanin kisoista. Toi puku muutes kiristää meikää noista käsiaukoista :) Ärsyttävää. onneks ei oo oma puku, vaihdettiin vaan treenikaverin kaa niin tadaa, molemmilla "uudet" puvut :) Mun kaks entistä on siis ollu pitkähihaisia ja tästä lähtien aina vaan pitkähihaisia suosin kun muuten kirraa :) Oikea nilkka muuten teipattuna niin siks ei ojennu niin paljoa!!!

Samaisista kisoista, vammailua :)

Hauskaa viikkoa vaan kaikille!!!!!